Viestinnän eettiset kysymykset eivät ole vähenemässä, päinvastoin. Tämä oli kirkas viesti Viestinnän eettisen neuvoston (VEN) juhlaseminaarissa 15.1.2026 Helsingin kaupungintalolla, jossa puhuttiin suoran puheen, merkitysten ja luottamuksen puolesta ajassa, jossa viestinnän toimintaympäristö on entistä monimutkaisempi.
VENin puheenjohtaja Kaisa Pekkala avasi tilaisuuden katsauksella VENin kymmenvuotiseen historiaan ja siihen, kuinka neuvosto on vakiinnuttanut paikkansa osana suomalaista viestintäkenttää. Hän totesi, että viestijöiden toimintaympäristö muuttuu tällä hetkellä nopeasti mikä tuo mukanaan uudenlaisia eettisiä kysymyksiä. Pekkala painotti, että viestintään ja sen mukanaan tuomaan vaikuttavuuteen liittyy aina myös vastuu, ja että eettisyys on tietoinen valinta.
Pekkala kannusti organisaatioita sitoutumaan viestinnän eettisiin ohjeisiin: ”Ne auttavat pohtimaan viestinnän etiikkaa organisaation arjessa ja ohjaavat vastuullisiin linjauksiin ja tekoihin jokapäiväisessä viestinnässä. Sillä viime kädessä etiikka toteutuu aina yksilöiden toiminnan kautta.”
Merkitykset katoavat, jos niistä ei pidetä huolta
Helsingin yliopiston tutkija Henrik Rydenfelt tarkasteli viestinnän kehitystä kriittisesti. Hänen mukaansa viestintä on ammattimaistunut – sen merkitystä ei enää tarvitse perustella – mutta samalla sisältöihin on hiipinyt vaarallinen keveys.
“Harvat sisällöt herättävät uutta ajattelua. Hyvin harvoin joutuu pohtimaan merkityksiä tai seurauksia. Sisällöt ovat arvattavia ja yksinkertaisia,” Rydenfelt kuvasi ja varoitti viestinnän ajautumisesta kohti “puppumyrskyn silmää”, jossa sanat menettävät merkityksensä.
Hän nosti esiin markkinointikielen leviämisen kaikkeen viestintään. Kyse ei ole suorasta valehtelusta, vaan sanojen ylikäytöstä ja tyhjenemisestä: “Myös viestintä, jossa ei sanota mitään, ei ole eettistä. Kun sanat eivät sido, kannanototkaan eivät merkitse mitään”, Rydenfelt kiteytti.
Erityisen vakavana Rydenfelt piti tekoälyn roolia: “Puppugeneraattoreita käytetään varomattomasti. Tekoäly ei ymmärrä, mitä sen käyttämistä sanoista seuraa.” Siksi viestinnän ammattilaisten tehtävä on huolehtia merkityksistä, kysyä mitä sanat tarkoittavat – ja mitä niistä seuraa: “Merkityksellinen viestintä ei tunnu aina hyvältä, mutta silti se on tärkeää”, Rydenfelt muistutti.
Viestintä on johtamista – ei vain viestintäyksikön työtä
Vastuullisen viestinnän mahdollisuuksia ja haasteita käsiteltiin paneelikeskustelussa, jonka moderaattorina toimi VENin varapuheenjohtaja Atte Palomäki. Keskustelu toi esiin erityisesti viestinnän ja johtamisen vahvan yhteyden.
Valtiokonttorin pääjohtaja Liisa Räsänen halusi murtaa sitkeän myytin: “Viestintä ei ole vain viestintäyksikön tehtävä. Se kuuluu, kaikille – erityisesti johdolle ja esihenkilöille.”
Hanna Ekman Energiateollisuus ry:stä korosti viestinnän asemaa organisaatiossa: “Viestintä ei ole tukitoiminto. Se on keskeinen osa strategista toimintaa.”
Taru Nikulainen, Brunnen Communicationsin toimitusjohtaja, kiteytti viestinnän merkityksen asiakastyössä: “Markkinoinnilla vaikutetaan, viestinnällä saadaan asiakas kuuntelemaan.”
Luottamus rakentuu rauhasta, rehellisyydestä ja kontekstista
Luottamus nousi paneelin keskeiseksi teemaksi. Räsänen kuvasi vastuullista viestintää ehkä yllättävällä tavalla: “Boring is good. Rauhallisuus ja tylsyys ovat usein merkki siitä, että kaikki on hyvin.” Hänen mukaansa kriiseihin varautuminen ja harjoittelu rauhan aikana mahdollistavat sen, ettei viestinnässä tarvitse ylireagoida.
Ekman painotti oikean tilannekuvan jakamista: “Meillä on äärimmäinen vastuu siinä, ettemme paisuttele tai pahenna asioita ja aiheuta tarpeettomia pelkoja – mutta asiat on kerrottava avoimesti.” Hän nosti esimerkiksi Energiateollisuuden selkeän kannanoton Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainassa.
Traficomin Kyberturvallisuuskeskuksen viestintäpäällikkö Jussi Toivanen muistutti kontekstin merkityksestä: “Olemme koko ajan kriisitilanteessa. Siksi on osattava suhteuttaa oma viestintä siihen, mitä ympärillä tapahtuu.”
Hiljaisuus ei ole neutraalia
Useampi panelisti korosti, ettei viestimättömyys ole turvallinen vaihtoehto. “Jos jätetään hiljaisuudelle valta, joku täyttää kyllä tilan,” Nikulainen totesi.
Kari Toimela, Varianin toimitusjohtaja, painotti johtajan omaa ääntä: “Toimitusjohtajan on tärkeää viestiä omilla kasvoillaan ja äänellään. Kun tilanne on päällä, asioista on syytä kertoa heti omilla kasvoilla.” Avoimuus ja nopeus ehkäisevät huhuja – myös silloin, kun kaikkea ei vielä tiedetä.
Tekoäly, disinformaatio ja luottamuksen tulevaisuus
Tulevaisuutta tarkasteltaessa suurimmat haasteet liittyvät disinformaatioon, tekoälyn käyttöön ja luottamuksen rapautumiseen. “Miten viestimme uhkista niin, ettemme romuta lopullista uskoa digitaaliseen viestintään?” Toivanen kysyi.
Paneelissa korostettiin sivistyksen, lähdekritiikin ja käsitteellisen ajattelun merkitystä. Ekman muistutti, että nämä valmiudet tulisi rakentaa jo nuorella iällä. Räsänen näki tekoälyssä myös suuria mahdollisuuksia – kunhan sen käyttö on läpinäkyvää ja turvallista.
Ilman eettistä johtamista ei ole eettistä viestintää
Seminaarin yksi vahvimmista viesteistä kiteytyi Räsäsen sanoihin: “Ilman eettistä johtamista ei voi olla eettistä viestintää.” Viestintä on aina seurausta arvoista, valinnoista ja tavasta johtaa.
Tilaisuuden päätteeksi VENin sihteeri Jarno Forssell kertoi, että viestinnän eettisiin ohjeisiin sitoutuminen on nyt mahdollista myös virallisesti Vastuullista viestintää -merkin kautta. Merkkiä voi hakea verkkosivullamme: https://ven.fi/sitoudu/. Se on konkreettinen muistutus siitä, että vastuullinen viestintä ei ole mielipide – vaan teko.
VEN Viestinnän eettinen neuvosto
