Viime päivinä julkisuudessa on käyty tärkeää keskustelua vaaratiedottamisen kynnyksestä sekä kansalaisille suunnatun vaaratiedottamisen järjestelmien toimivuudesta ja prosessien kehittämistarpeista.
Vaaratiedottamista koskevan keskustelun käynnistäjinä toimivat sunnuntaina 28.3.2026 Suomen alueelle harhautuneet ukrainalaiset lennokit, joista ilmoitettiin kansalaisille vasta, kun vaaratilanne oli ohi. Suomen viranomaiset ja valtiojohto ovat viestineet pääministerin johdolla, että vaaratiedottamisen järjestelmiä tullaan tapauksen johdosta tarkastelemaan, ja kansalaisille viestimiseen kiinnitetään jatkossa erityistä huomiota.
Kehittämistyötä on tehty jo aiemminkin hallitusohjelmaan kirjatun vaaratiedottamisen uudistamisen kokonaisuuden mukaisesti. Uudistamiseen esitettiin panostuksia myös hallituksen lisätalousarviossa vuonna 2025. Sisäministeriö muun muassa tiedotti helmikuussa 2026 asettaneensa uuden hankkeen, jossa Hätäkeskuslaitoksen 112 Suomi -sovellukseen kehitetään uutta ominaisuutta juuri ilmasta uhkaavan vaaran huomioimiseksi. Kuluvalla viikolla (31.3.2026) sisäministeriö ja pelastuslaitos myös julkaisivat ohjeen droonihavaintojen varalta.
Suomi ei ole asian kanssa yksin. Kehitystyötä on tehty viime aikoina myös Virossa, jossa ilmavalvonnan ja -varoitusten prosesseja on kehitetty julkisuuteen tulleiden tietojen (HS 31.3.2016) mukaan varsin ketterästi etenkin viime syksynä ilmitulleiden droonihavaintojen jälkeen. Virossa vaaratiedotusjärjestelmää ja lainsäädäntöä on kehitetty samanaikaisesti. Esimerkiksi puhelimen sijainnin ja käyttäjän kielen mukaan kohdennetut varoitusviestit mahdollistava laki tuli Virossa voimaan vuodenvaihteessa.
Vaaratiedottaminen edellyttää saumatonta viestintäyhteistyötä ja ajantasaisia järjestelmiä
Viestinnän eettinen neuvosto otti kantaa vaaratiedottamiseen ja sen edellytyksenä olevaan viranomaisten viestintäyhteistyöhön jo vuonna 2024, kun se käsitteli Espoon Mäkkylässä tapahtuneen putkirikon viestinnässä ilmenneitä haasteita. VENin kannanotossa todetaan, että tapaus nosti esiin puutteita sekä toimijoiden välisessä yhteistyössä että vaara- ja häiriötiedotteiden jakelun rakenteissa. Kannanotossa suositellaan, ”että jatkossa on välttämätöntä kehittää kriittisen infrastruktuurin häiriö- ja vaaratilanteisiin liittyvää viestintää koko maassa”.
Nyt viikon sisällä Suomeen harhautuneiden droonien tapaus herättää kysymyksen siitä, onko kehitystyö ollut riittävän nopeaa suhteessa toimintaympäristön muutokseen.
Vaaratiedottaminen on Suomessa lainsäädännössä säädeltyä toimintaa, josta todetaan seuraavaa: Vaaratiedote voidaan antaa, jos se on välttämätöntä väestön varoittamiseksi silloin, kun vaarallisen tapahtuman seurauksena voi aiheutua ihmisille hengen- tai terveysvaara taikka vaara merkittävälle omaisuuden vaurioitumiselle tai tuhoutumiselle (Laki vaaratiedotteesta, 466/2012). Kansalaisilla on siis oikeus tietää mahdollisesta vaarasta ja viranomaisilla on velvollisuus siitä tiedottaa.
Myös viestinnän eettisten ohjeiden mukaan viestijä tuo aktiivisesti ja ennakoivasti saataville sidosryhmille tarpeellisen tiedon. Tämä kuitenkin edellyttää saumatonta yhteistyötä viranomaisten välillä ja viestintäjärjestelmää, joka saavuttaa erilaiset medioiden ja sovellusten käyttäjät sekä pysyy yllä kaikenlaisissa häiriötilanteissa.
Kaisa Pekkala
Kirjoittaja on Viestinnän eettisen neuvoston puheenjohtaja.
