Koronavirus on asettanut koko yhteiskuntamme nopeasti haastavaan tilanteeseen. Päätöksiä on tehtävä nopeasti. Ratkaisuja tehdään liki kaiken kokoisissa organisaatioissa puutteellisin ja alati muuttuvin tiedoin.
Päätösten tekemisen lisäksi tehokas viestintä on korostuneessa roolissa. Tiedonnälkä on joka puolella kova.
Tämä johtaa helposti kärjekkäisiin ja hyökkääviin mielipiteisiin tai jopa virheellisen tiedon jakamiseen.
Nyt otetaankin mittaa viestinnän eettisyydestä, josta puhutaan organisaatioviestinnän kohdalla nykyisin yhä enemmän. Organisaatioilta ja niiden toiminnasta viestiviltä vaaditaan nopeuden ohella toisaalta myös malttia ja valmistautumista omien virheiden myöntämiseen.
Viestinnän eettisen ohjeet edellyttävät viestijältä totuudenmukaisuutta: näkemyksen ja mielipiteet erotetaan toisistaan ja virheellisiä väitteitä ei levitetä. Ja jos virheitä sattuu – kuten kiireessä ja vajaivaisin tiedoin toimiessa tapahtuu – niin erehdykset tuodaan rehdistä esiin ja tiedot korjataan.
Viestinnän eettisten ohjeiden mukaan viestinnän ammattilainen osallistuu julkiseen keskusteluun vastuullisesti ja kaikkia osapuolia kunnioittavalla tavalla.
Eri kohderyhmät tavoitetaan nyt vain aktiivisella ja vuorovaikutteiselle viestinnällä. Eettiseksi viestinnän tekee halu keskittyä kriisin lievittämiseen ja ratkaisemiseen.
Eri alojen itselleen laatimat eettiset ohjeet saattavat kuulostaa sanahelinältä. Mutta näissä tosipaikoissa niiden arvo mitataan näkyvällä tavalla.
Janne Laukkanen
Viestinnän eettisen neuvottelukunnan puheenjohtaja,
viestintäjohtaja
Teksti on julkaistu myös Helsingin Sanomien mielipidesivuilla 18.3.2020.
