Viime päivinä on käyty kiivasta keskustelua tekstiilivalmistaja Finlaysonin kampanjasta, jossa naisille luvataan 17 prosentin alennus osasta tuotteista. Alennuksellaan Finlayson viittaa tilastoihin, joiden mukaan naisten keskipalkat jäävät miesten keskipalkoista.
Turkulaisen rakennusyhtiö R. V. Groupin päätös järjestää työnseisaus hallituksen turvapaikkapolitiikkaa vastaan ja terrori-iskujen pelon vuoksi pääsi valtakunnanmedian otsikoihin.
Huhtikuussa kiihkeää keskustelua herätti Kirkkopäivien mainoskampanja, jonka kuvaston keskiössä oli alusvaatteisiin pukeutunut nainen.
Kyse on kohuista, joissa hetkellisesti median ja sosiaalisen median huomio kiinnittyy yhden organisaation tai yksilön viestintään ja toimintaan. Kohu voi syntyä vahingossa, mutta sellainen voidaan myös nostattaa tieten tahtoen.
Yritykset ja järjestöt tietävät, että ristiriitaisia tunteita ja reaktioita herättävät, voimakkaat kannanotot ovat tehokas tapa saada näkyvyyttä. Kun organisaation toiminta jakaa mielipiteitä, rikkoo sovinnaisuuden rajoja tai uhmaa lainsäädäntöä, seurauksena on usein kiivasta keskustelua valmiiksi räjähdysherkässä sosiaalisessa mediassa.
Paine osallistua on ymmärrettävä. Yritykset ja organisaatiot haluavat kertoa arvoistaan osallistumalla yhteiskunnalliseen keskusteluun, ja niiltä odotetaan kannanottoja usein myös sellaisiin aiheisiin, jotka voivat olla kaukana varsinaisesta (liike)toiminnasta ja sen vaikutuksista. Samoin yrityksiltä odotetaan, että ne strategisissa linjauksissaan ja päätöksissään ottavat huomioon keskeiset yhteiskunnalliset arvot ja kysymykset sekä ennakoivat niiden muutoksia.
Keskustelua voi kuitenkin käydä ja herättää monella tavalla ja monenlaisin seurauksin.
Viestinnän eettisten ohjeiden mukaan organisaatiot ja niiden viestinnän ammattilaiset osallistuvat julkiseen keskusteluun vastuullisesti ja kaikkia osapuolia kunnioittavalla tavalla. Organisaatioiden ja viestijöiden omassa harkinnassa on, millaisiin kysymyksiin ja millä tavoin kantaa otetaan. Kohujen synnyttäminen tai keskustelujen tarpeeton kärjistäminen ei ole vastuullista viestintää.
Muutama asia on hyvä pitää mielessä:
- Ottamalla kärkevästi kantaa yhteiskunnan keskustelunaiheisiin yritys tai organisaatio helposti yksinkertaistaa monimutkaisia asioita. Kärjistyksille ei ole tarvetta, jos faktat ovat riittävän painavat.
- Kärkevien kannanottojen ja kampanjoiden aikaansaama näkyvyys kestää hetken, mutta sen hintana voi olla kolaus koko yrityksen tai organisaation uskottavuudelle. Kannanotot jäävät elämään, sillä netti ei unohda.
- Toimivat yritykset edustavat yhteiskunnassa jatkuvuutta. Voimakkaat, tunteikkaat reaktiot ajankohtaisiin keskustelunaiheisiin tai tapahtumiin eivät edistä vakautta. Vastuullinen yritys ei ruoki pelkoja vaan poistaa niitä.
- Viestijä ja johtaja on ihminen. On inhimillistä, että tärkeäksi koetussa asiassa omat tunteet ja reaktiot pääsevät purkautumaan myös viestinnässä. Siksi esimerkiksi järkyttävien tapahtumien jälkeen on parasta ottaa aikalisä.
- Sosiaalisen median kohut ja kiistat vievät käyttäjien väliset keskustelut helposti sivuraiteille. Jos yritykset ja organisaatiot kulkevat samaa latua, yhteiskunnan tärkeiden aiheiden käsittely muuttuu vain vaikeammaksi.
Elisa Juholin, puheenjohtaja
Henrik Rydenfelt, varapuheenjohtaja
